Kanttarellirisotto

Päätähti

Kaunis elokuun alun päivä Savossa aivan 90-luvun alussa. Minä, 15-vuotias helsinkiläispoika, vietin kesälomaani perhetuttaviemme maatilalla rauhaisasta maalaiselosta nauttien. Asustelin varsinaisen talon vierustalla sijainneen entisen navetan yläkerrassa ja aamun sarastaessa olin loman aikana muokkautuneen rutiinin mukaisesti lähtenyt mittelemään oveluuttani kalojen kanssa tilan kyljessä sijainneen Kallaveden rantakallioille. Saaliini jäi kovin laihaksi ja puolenpäivän aikaan väsyneenä tallustelin tilan talolle, jonka pihalle oli jo pöytä osittain katettu lounasta varten. Talon emäntä huikkasi istumaan ja tokaisi tuovansa kohta pöytään perunat ja sienikastikkeen. Sienikastiketta? Olin saanut läpi tuohonastisen eloni kotonani monipuolista kotiruokaa syödäkseni, mutta jostain syystä sienikastiketta en koskaan, joten ennakkoluuloni kasvoivat aluksi suuriin mittakaavoihin. Lempeä kesäpäivä pienen tuulenvireen ja mahtavien ympäristöstä erittyvien tuoksujen kera tyynnytti minut kumminkin orastavan nälän kera odottamaan uutta makukokemusta maltillisesti. Ja kokemus oli mahtava. Tilan omat uudet perunat ja mehukas kanttarellikastike  syövyttivät muistiini ikuisen muistijäljen. Vaikka ihastuin tuolloin edellä mainittuun ruokaan, en ole sillä kovin monesti kyseisen päivän jälkeen nauttinut. Viimeisestä kerrasta on jo vähintään 15 vuotta. Tuon ihanan muistijäljen halusin nyt palauttaa makumatkani alkutaipaleella.

Kokemus kanttarellikastikkeesta ja kanttarelleista ylipäänsä palasi mieleeni viime viikolla kaupassa kulkiessani, enkä malttanut pitää silmiäni erossa noista kauniista keltaisista sienistä ja lopulta päädyin ostamaan niitä reilun määrän. Ensimmäisen valmistin kastikkeen, jossa sovelsin omaa osaamistani valmistamisesta ja maustamisesta. Tulos oli todella herkullinen omaan makuuni ja laitan tästä kokeilusta ylimalkaisen ohjeen johonkin myöhempään reseptiin, jossa kastiketta käytetään lisukkeena. Kastikkeesta innostuneena halusin käyttää kanttarelleja myös yhdessä viime vuosien suosikkiruoassani eli risotossa. Tulos oli loistava ja haluan jakaa tämän kokemuksen blogini kautta.

Entourage

Intohimo

Tervehdys. Tämän blogin elo sai alkunsa vastikään uudelle tasolle nousseesta harrastuksestani - ruoanlaitosta. Tai oikeastaan kyse ei ole vain ruoan laittamisesta, vaan mauista, tuoksuista, väreistä, tunteesta ja ylipäänsä elämästä nauttimisesta. Olen kokkaillut taloudessamme jo 12 vuotta, joten ruoan valmistaminen ei siis ole uusi juttu minulle, mutta n. kaksi kuukautta sitten tapahtui muutamia asioita, jotka sytyttivät liekkiin valtaisan intohimon.

Ensimmäinen ja tärkein vaikuttava tekijä on parantunut mielentilani. Tila, jossa tuntee koko ajan elävänsä elämänsä parasta aikaa ja tulevat päivät, viikot, vuodet tai vuosikymmenet eivät vaikuta tuovan mitään mullistavan ahdistavaa mukanaan. Toisena tekijänä pidän vaimoni kanssa tekemäämme matkaa Andalusiaan, Espanjaan, jossa ensimmäistä kertaa tulin heittäytyneeksi kunnolla makujen maailmaan. Vielä yhtenä ratkaisevana sytykkeenä pidän näkemääni Heston Blumenthalin ruokaohjelmaa, jossa tämä herkkujen alkemisti avasi minulle täysin uuden näkökulman ruoan valmistamiseen. Kerron tästä lisää tulevien viikkojen aikana.

Tässä blogissa tahdon jakaa makukokemuksiani ja elämyksiäni vilpittömän intohimon takaa. Blogin päätähti on ruokakokemus ja sen reseptin jakaminen, mutta sivuan ruokaa ja kaikkea siihen liittyvää mahdollisimman monelta kantilta. Haluan kehittyä tasolle, jossa en kerro sinulle, hyvä lukija, pelkästään mitä pitää ja kuinka paljon laittaa, vaan myös miksi laitetaan. Kerron myös painonhallinnastani, joka on myös kokenut mullistuksen positiiviseen suuntaan 'valaistumiseni' myötä. Seilaan entusiasmin purtilollani suomalaisista perinneruoista Thaimaan katukeittiöihin, haute cuisinesta molekyyligastronomiaan. En voi bittivirtojen kautta tarjota sinulle käsin kosketeltavaa purtavaa, kuten esimerkiksi vaikuttavimmalle inspiraationi lähteelle eli vaimolleni, jolle makunautintoja hivelevän aterian kattaminen on minun yksi tapa osoittaa rakkauttani. Sitä mm. on rakkautta lautasella. Seuraavaan kirjoitukseen dokumentoin ensimmäistä kertaa kokemani makukokemuksen ja toivon siitä olevan sinullekin iloa. Haluan pysyä anonyyminä ja blogiin kirjoitan nimellä Juan.  Nyt lähden nauttimaan kauniista kesäsäästä ja ehkäpä poikkean Hakaniemen Kauppahalliin.